KUINKA KAIKKI TAPAHTUI ?


Synnyin vuonna 1988 Jyväskylän Keskussairaalassa. Olin syntyessäni 7 kk ikäinen keskonen, jonka vuoksi minua hoidettiin vastasyntyneiden teho-osastolla.

Elämäni ensimmäinen viikko kului aivan normaalisti ja lääkärini oli luvannut äidille, että pääsemme seuraavana aamuna lähtemään kotiin.

Aamua edeltävänä yönä oli tultu äitiäni herättämään ja kerrottu hänelle, että minulle oli noussut kova kuume ja että olin hyvin sairas. Tutkimuksissa arvailtiin, että oliko kyseessä yleinen verenmyrkytys vai aivokalvontulehdus. Se osoittautui aivokalvontulehdukseksi, johon aloitettiin sitten hoito välittömästi.


Hoito kesti 3 viikkoa ja sen jälkeen todettiin, että olen terve ja huomenna pääsen kotiin. Mutta jälleen edeltävänä yönä oli äidilleni tultu kertomaan, että tämä aivokalvontulehdus oli uusiutunut. Sama lääkitys oli aloitettu. Myöhemmin päivällä lääkärini oli kertonut äidille, että tilanteeni oli huonontunut, koska tämä aikaisemmin tehonnut lääke ei nyt enää tehonnutkaan. Hän oli kertonut, että Kuopiosta oli lentoteitse tulossa uusi lääke. Lääke saatiin samana päivänä ja hoitoani päästiin jatkamaan.

Muutamia tunteja lääkitykseni aloittamisesta oli lääkärini kertonut äidille, että tilanteeni on erittäin vakava. Tämä uusi lääkekään ei ole vielä tehonnut toivotusti. Minut oli kytketty jo aiemmin nesteytysletkuihin ja hengityskoneeseen, joka auttoi keuhkojani hengityskatkoksissa. Elintoimintoni olivat heikentyneet jo tämän uudenkin lääkityksen aikana ja muutaman tunnin kuluttua oli lääkärini ilmoittanut äidilleni, että lapsenne vointi heikkenee niin nopeasti, että lääketiede ei enää paljoa voi auttaa. Ja oli todettu, että lapsenne voi menehtyä.

Äitini oli luonani ja hän näki kuinka päästäni, käsistäni ja jaloistani alettiin irrottamaan johtoja ja piuhoja sekä hengityskone sammutettiin. Äitini oli nähnyt kuinka kasvoni ja kehoni alkoivat muuttumaan punaisesta ihonväristä kellertävän vaaleaksi elottoman väriseksi. Hoitajat olivat sanoneet, että lapsi saa olla siinä jonkun aikaa ennenkuin viedään pois.


NICO KUOLEE - MITÄ NYT ?


Äitini oli ollut niin järkyttynyt ettei meinannut pysyä jaloillaan juostessaan etsimään yleisöpuhelinta. Siihen päästyään, hän oli hätäisesti etsinyt puhelinnumeroa hänelle tutulle maallikkosaarnaajalle Matti Takalalle, jonka tiesi asuvan Kangasalalla. Hän oli hyvin paljon menossa saarnamatkoillaan, mutta sillä hetkellä hän oli kotona ja äiti yritti hätääntyneenä selittää tapahtunutta ja että lapsi menehtyy nyt.

Matti oli kysynyt äidiltäni, että: "Uskotko, että Jumala voi vielä parantaa tämän lapsen?" Äitini oli sanonut, että:"Uskon, mutta en osaa enää edes rukoilla." Matti oli rukoillut Jeesuksen nimessä ja sanonut sitten, että : "Menepäs nyt katsomaan ottiko Jumala lapsen pois vai antoiko hänet sinulle vielä hoitoon."

Erikoista oli se, että äitini hirveä tuska ja ahdistus oli otettu pois. Hän oli aivan rauhallinen lähtiessään pois puhelinkopilta.

Kun äitini lähestyi teho-osastoa, hän näki hoitajien häärivän keskoskaappini ympärillä. Äitini ajatteli, että vielä ehdin, jos ovat viemässä pois. Eräs hoitaja oli katsahtanut käytävälle päin ja huomattuaan äitini tulevan, hän tuli ovesta käytävälle äitiäni vastaan ja kysyi, että: "Missä sinä olet ollut ? Tiedätkö, että tuo lapsesi veti ihan itse henkeä äsken!". Ja kasvoilleni sekä iholleni oli tullut väri takaisin. Ja minua oltiin oltu kytkemässä takaisin hengityskoneeseen. Myöskin nesteytysletkuja oli laitettu uudestaan takaisin.

Äitini oli sen jälkeen istunut monta tuntia hengityskoneen vieressä ja seurannut konetta. Hän näki, että olin hengittänyt koko ajan itse eikä koneen tarvinnut enää lainkaan auttaa keuhkojani.

Minua hoitanut erittäin pätevä lastenlääkäri oli kaiken tämän nähtyään pyytänyt äitiäni huoneeseensa ja kysellyt, että mitä tässä oikein oli tapahtunut. Hän oli ollut aivan ihmeissään ja sanonut: "En ymmärrä, miten tämä voi olla mahdollista. Lääkärinä olin jo todennut, että lapsesi oli jo kuollut, mutta en voinut sanoa sitä ihan suoraan sinulle, kun näin kuinka järkyttynyt olit tilanteesta."

Äitini oli kertonut puhelinsoitosta saarnaajalle ja hänen rukoilemisestaan ja Jumalan parantavasta voimasta. Lääkäri oli vilpittömästi uskonut tapahtuneen Jumalan ihmeen. Hän oli vielä kysynyt, että :"Ennustiko tämä henkilö mitään tulevia asioita tapahtuvaksi tämän lapsen elämässä?" Tähän äitini oli vastannut, että: "Jumala ainoastaan voi tehdä voimallisia tekoja eivätkä ne perustu ennustuksiin. Jumala on luvannut auttaa meitä ihmisiä meidän hädässämme, tahtonsa mukaan, kun me sitä Häneltä rukoilemme ja pyydämme! " Lääkärikin oli kyllä myöntänyt tämän.


NICO PÄÄSEE POIS SAIRAALASTA


Sairaalasta päästyämme minua piti käyttää pään kuvauksissa joka kuukausi, lähinnä aivojeni takia. Sairauteni aikana otetuissa kuvissa oli aivolohkossani musta pieni kuvio ja röntgenlääkäri oli kertonut, että siitä kohdasta ovat aivosoluni tuhoutuneet. Se johtui sairastamastani vaikeasta ja pitkäkestoisesta aivokalvontulehduksesta. Hän oli sanonut, että näin pienistä aivoista ei voi tietää mistä kohdasta aivoja solut ovat tuhoutuneet. Saa kuitenkin varautua siihen, että esim. jokin fyysisistä toiminnoista tai puhe-, kuulo- tai näköaisteista jää pois. Tämä asia oli edelleen äidilläni rukousaiheena.

Kuudennen kerran olimme taas äitini kanssa menneet kuvaan Jyväskylään. Kuva oli otettu ja olimme äidin kanssa odotelleet, että meidät kutsutaan katsomaan kuvia, kuten aiemminkin. Nyt äitini oli ihmetellyt, kun saimme istua tavallista kauemmin odotushuoneessa. Viimein lääkäri oli pyytänyt meidät sisään. Huoneessa oli ollut kaksi muutakin lääkäriä. Omalääkäri oli sanonut, että: "Olemme tässä kolleegoiden kanssa katsoneet tätä kuvaa, kun tässä ei ole enää sitä mustaa tuhoutunutta kohtaa." Siihen äitini oli vastannut, että: "Kyllä sen puolesta on rukoiltukin!"

Nuo kaksi kolleegaa olivat katsahtaneet toisiaan – ehkä pieni hämmennys kasvoillaan, mutta meidän oma lääkärimme oli todennut, että: "Ajattelinkin, että on tässä jotain yliluonnollista tapahtunut."

Mutta näinhän se onkin. Missä inhimilliset mahdollisuudet loppuvat, siellä Jumalan ihmeelliset mahdollisuudet vasta alkavat! Kiitos ja Kunnia Jumalalle!


Tässä kuvassa olen päässyt juuri kotiin. Äitini vaihtaa minulle vaippaa ensimmäisiä kertoja sen jälkeen, kun sain tulla kuolemasta elämään Jumalan ihmeen kautta.

Äitini oli luonnollisesti tuossa vaiheessa maailman onnellisin äiti, joka oli kuin Lasaruksen äiti, joka oli saanut poikansa takaisin kuoleman otteesta.


NICO JA RUKOILIJA


Tässä kuvassa olen noin vuoden ikäisenä taaperona opettelemassa kävelemään. Aivan kuten muutkin terveet lapset siinä iässä tekevät. Pian tämän kuvan jälkeen kävelin.



Tässä kuvassa olen ristiäistilaisuudessa Matti Takalan sylissä. Sain tavata hänet, joka puolestani rukoili. Nimenihän on virallisesti Nico-Matti, joten rukoilijan muisto kulkee myös siten nimessäni mukanani aina.


Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

Joh 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.


NICO-MATTI  YLÄ-SOININMÄKI

Hei! Olen Nico. Tätä sivustoa tehtäessä v. 2023 olen nyt 35-vuotias terve nuori mies. Asun nyt Virroilla. Hienoa, jos olet lukenut tämän sivuston kertomuksen, jossa kerron Sinulle mitä uskomatonta sain kokea pienenä lapsena, kun Jumala Kaikkivaltias herätti minut kuolleista ja sain uuden mahdollisuuden alkaa elämään.

Olen ikuisesti kiitollinen niille lääkäreille ja hoitajille, jotka hoitivat  minua kun sairastin. Ja suuri kiitos edesmenneelle saarnaaja Matti Takalalle, joka rukoillen pyysi Jumalalta apua. Ilman Jumalaa, joka vastasi rukouksiin - en olisi nyt tässä kertomassa Sinulle tästä suuresta ihmeestä.


Jos tämä kertomus on koskettanut Sinua ja haluat saada elämääsi avun, niin rohkaisen SInua kääntymään elävän Jumalan puoleen rukoillen Häneltä apua.

Jumala on luvannut kuulla vilpittömät rukoukset ja auttaa meitä hädän päivänä:
Psalmi 50:15 "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Raamattu kertoo myös, että kun Lasarus oli kuollut, niin Jeesus sanoi hänen sisarelleen Martalle Luukkaan evankeliumin 11:25 "... Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut."

Jeesus on ainoa tie Isän Jumalan luokse. 

Joh 14:!6 "...Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."


Jos tahdot saada syntisi anteeksi, tulla Jumalan lapseksi ja saada iankaikkisen elämän ja jos tahdot, että pääset kuoltuasi Taivaaseen, niin voit rukoilla seuraavan lyhyen rukouksen siellä missä olet: 

"Taivaallinen Isä, Kaikkivaltias Jumala, tiedän, että olen tehnyt syntiä. Uskon, että Jeesus Kristus on kuollut syntieni puolesta. Pyydän nyt kaikkia syntejäni anteeksi ja pyydän, että teet minusta Jumalan lapsen. Aamen."